Rantojen ruovikot, riesasta riemuksi

Voihan veljet, nyt on juuri täydellinen sää lähteä kalalle! Pakkaan mukaani vieheet, sekä vavat ja suuntaan kohti rantaa. Rantaruovikko on vaan riehaantunut kasvuunsa kesän edetessä – hyvä että löydän enää venettäkään kaislikon seasta. Rantapöhelikössä pesivät sadat ja tuhannet hyönteiset löytävät pian luokseni, kun valmistelen venettä vesille. Tämä on pitkähermoisen hommaa. Saattojoukkueenani vesille lähtiessä toimivat massiiviset itikkaparvet, kun yritän airolla lykkiä venettä järviruokokasvustojen läpi avarammille vesille. En voi kun miettiä, että mitä hyötyä järvenrannasta on omalla tontilla, jos yhdellekin kalareissulle lähtö alkaa olla näin vaivalloista. Miten ylipäänsä rannat voivat räjähtää tällaiseen kasvuun?

Rehevöityminen pienten ja matalien järvien riesana

Rantaruovikkojen rajuun kasvuun meistä monet tietävät kyllä syyn. Rehevöityessä vesistöjen ravinnetasapaino on päässyt heilahtamaan niin, että typen ja fosforin määrä on lisääntynyt rehevöittäen järvikasvustoa. Näitä ravinnepäästöjä voi tulla vesistöihin piste- tai hajakuormituksen seurauksena. Rehevöitymisen tapahtuessa planktonkasvustot lisääntyvät, mikä taas lisää pienten roskakalojen elinmahdollisuuksia. Tämän vuoksi kalakannat yksipuolistuvat niissä vesistöissä, joissa rehevöityminen on päässyt tapahtumaan. Yleensä pienet järvet ovat suuremmassa vaarassa rehevöityä, kun taas suuret vesistöt ovat paremmassa kunnossa.


Vesikasvillisuus on osa vesistön ekosysteemiä

Vesikasvillisuus ja rantaruovikot eivät ole pelkästään virkistyskäytön haitta ja rehevöitymisen mittari, vaan vesikasvillisuudellakin on tarkoituksensa. Ne ovat oleellinen osa järven ekosysteemiä. Ruovikot tarjoavat pesimäpaikkoja linnuille ja lisääntymispaikkoja kaloille, sekä suojaa monille pienemmille eliölajeille. Matalien järvien umpeenkasvu on luonnollinen tapahtuma, mutta ihmisen toimilla umpeenkasvu on vauhdittunut radikaalisti. Nopea rehevöitymisprosessi uhkaa järven virkistysarvoja sekä siellä eläviä eliöitä. Tiheitä ruovikoita poistamalla voidaan vauhdittaa veden virtaamista vesistössä, jolloin vesistön laatukin parantuu. Tiheän vesikasvuston poistolla voidaan auttaa myös kalakantojen elinmahdollisuuksia ja parantaa lintujen pesimämahdollisuuksia. Tietenkin vesikasvillisuuden poisto edesauttaa myös meidän ihmisten mahdollisuuksia käyttää vesistöjä virkistysalueina.

Järviruokokasvillisuutta

Vesikasvillisuuden poistossa on syytä olla varovainen

Vesikasvillisuudella on tärkeä tehtävä vesistön ekosysteemissä, jonka vuoksi ei kannata suoraan sännätä niittämään rantojen järviruokokasvustoja. Ennen rannan kunnostustoimiin ryhtymistä tulee selvittää, onko kyseinen rantakaislikko suojellulla alueella tai onko se kenties suojeltujen lintujen pesimäpaikka. Vesistöjen rannoilla on yleensä muitakin asukkaita, jonka vuoksi naapurilta kannattaa kysäistä haluaako hän osallistua myös rannan kunnostuskustannuksiin. Koneellisesta niitosta on aina tehtävä ilmoitus elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskukselle vähintään 30 vuorokautta ennen niiton aloittamista. Suurempiin niittoihin voidaan tarvita lupa aluehallintovirastolta. Laajat niitot vaativat aina tarkkaavaisuutta ja ennen sitä on kartoitettava järvialueen kasvillisuus. Järviruoko on nopea kasvamaan ja sen hävittämiseksi niittoja on tehtävä 3-4 kertaa vuodessa. Myös niiton ajoittamisella on väliä kasvustojen harventamisessa. Niitto ei myöskään sovellu kaikelle vesikasvillisuudelle ja uposkasvien niitto voi jopa kiihdyttää niiden kasvua.


Ympäristöhallinto on tehnyt toimenpidelistauksen järvien kunnostusta suunnitteleville:
Kun suunnittelet vesikasvien niittoa tai poistoa
• Ota yhteyttä naapureihin, vesialueen omistajaan ja kunnan ympäristönsuojelusta vastaavaan virkamieheen.
• Käytä asiantuntijaa arvioidessasi sopivaa poistotapaa ja ajankohtaa.
• Selvitä sopiva käyttötapa tai läjityspaikka poistetulle kasvimateriaalille.
• Selvitä, onko kunnostettavaksi tarkoitetulla alueella tai sen läheisyydessä esimerkiksi erityisiä luontoarvoja tai vedenkäyttöä, joka tulisi ottaa huomioon ennen niittoa.
• Ilmoita asiasta kirjallisesti ELY-keskukselle ruoppaus- tai niittoilmoituslomakkeella.

Niittäminen onnistuu myös perinteiseen malliin

Aina järviruokokasvustot eivät ole niin laajat, että niiden niittoon tarvittaisiin isoja koneita. Niittoa voi tehdä myös veneen perään heitettävillä niittoterillä tai perinteisesti terävällä ja pitkävartisella viikatteella. Niitossa kannattaa suojata itsensä töppösin tai kahluusaappain. Myös käsineet suojaavat terävien ruokolehtien viilloilta. Tärkeintä tässä hommassa on niittojätteen siivoaminen pois vesistöstä, sillä vesistöön jätettynä se kuluttaa hajotessaan happea ja laskee samalla ravinteita järveen rehevöittäen sitä. Niitetylle ruovikolle on mietittävä huolellisesti loppusijoituspaikka sellaiseen kohtaan, jossa se ei ole enää vaarassa ajautua vesistöön. Järviruokoa ei kannata ajatella jätteenä. Sille löytyy käyttöä esim. kattojen rakentamiseen, kuivikkeiksi tai vaikka askarteluun. Näissä kokeiluissa vain taivas on rajana! Perinteiset järviruo’on niittotalkoot voivat olla kesän kohokohta, jossa rantoja saa kunnostettua yhdessä tekemisen voimalla. Parasta tässä on, että me tarjoamme apua järviruo’on niittotalkoisiin Parikkalan, Rautjärven, Ruokolahden ja Imatran maaseutualueilla. Heinä-elokuun vaihde on sopivaa aikaa niitolle, joten ota kipin kapin yhteyttä meihin, niin talkoillaan rannat siisteiksi!

Riina Nokelainen

Rehevöityminen vaikuttaa kalakantoihin, tietoa rehevöityneen vesistön kalastosta:
https://vesienhoito.kvvy.fi/kunnostajan-abc/kalasto/
Tietoa pintavesien tilasta Suomessa:
https://www.ymparisto.fi/fi-fi/vesi/pintavesien_tila
Lue lisää vesistöjen kunnostusmenetelmistä:
https://www.ymparisto.fi/fi-fi/vesi/vesistojen_kunnostus/jarvien_kunnostus/Kunnostusmenetelmat/Vesikasvien_niitto
Mietitkö miten vesistöä kannattaisi lähteä kunnostamaan? Opas ranta-alueiden hoitoon:
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/90405/Opas_3_2013.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Ruovikon niitosta lisätietoja:
https://omapiha.info/arkistot/3451

Tutustu myös