Biohiilen monet mahdollisuudet

Miksi biohiili?

Joulukuussa 2021 Euroopan komissio teki merkittävän esityksen hiiliviljelyn kehittämisestä Euroopassa. Hiilen sidonta biohiileen on esitetty yhtenä tekniikkana, joka pitää ottaa käyttöön heti koko EU:n alueella. Perusteena ovat biohiilen suorat vaikutukset hiilinieluna sekä monet muut positiiviset ympäristövaikutukset.

Jokainen maahan laitettu kilo biohiiltä kompensoi noin 3,5 kg CO2 eq KHK-päästön. Lukuisat tutkimukset ovat todistaneet biohiilen varastoivan ilmasta sidotun hiilen sadoiksi, jopa tuhansiksi vuosiksi maahan pois ilmakehästä. Se on pidempi aika kuin millään muulla heti käyttöön otettavalla menetelmällä! Sidonta on myös konkreettisesti mitattavissa ja voidaan siten liittää hiilimarkkinoihin tarvittaviin laskelmiin ja kompensaatiojärjestelmiin.

Pysyvän hiilinielun lisäksi biohiilen käyttöön liittyvien ympäristöhyötyjen lista on pitkä. Varmin niistä on vedenkäytön tehostuminen, joka vaikuttaa kasvien kastelutarpeeseen ja ruokaturvaan herkästi kuivuvilla kasvupaikoilla. Biohiili voidaan myös rikastaa ravinteilla, jotka siirretään kasvien käyttöön hiilen mukana. Helpointa rikastaminen on kompostoinnissa tai käyttämällä hiiltä eläinten kuivikkeena ja valumavesien filttereinä. Ravinteiden lisäksi biohiilellä voidaan siirtää myös hyötymikrobeja parantamaan maaperän viljavuutta ja ravinteiden kiertoa ruokamullassa. Ilmaston kannalta olennaista on keinolannoitteiden korvaaminen orgaanisilla valmisteilla ja kierrätys jätevirroista kasvualustoihin. Samalla vähennetään ravinteiden valuntaa vesistöihin.

Monien vaikutusten summana saadaan parempi kasvien kasvu ja siten tehokkaampaa hiilen yhteyttämistä ilmasta kasvimassaan. Panostus biohiileen tuottaa ekologista ja taloudellista hyötyä samanaikaisesti!  Myös vaikeasti viljeltävät kasvualustat kuten tiealueet, katot ja seinämät saadaan kasveille sopivaksi ja osaksi monimuotoisuuden kehittämistä sekä hiilensidontaa. Hiillettäviä biomassoja, kuten pajua tai hamppua, voidaan tuottaa hiilineutraalisti myös turvepelloilla ja vähentää siten maatalouden haitallisia ympäristövaikutuksia ilman taloudellisia menetyksiä.  Aivan oma lukunsa on biohiilen käyttö rakennusmateriaaleissa, myrkyllisten kaasujen sitojana sekä käyttö vaikka akkutekniikoissa. Vastaavaa monikäyttöisyyden listaa ei ole millään muulla hiilensidonnan tekniikalla.

Biohiilen käyttöön tarvittavia tekniikoita voidaan ottaa käyttöön heti ja monilla tasoilla. Jokainen voi käyttää biohiiltä kotioloissa ja viljelyssään. Ei tarvita rakettitieteen ratkaisuja. Vastaavasti samoja tekniikoita voidaan soveltaa suurten yksiköiden hiilineutraalisuuden kehityksessä ja erityisesti maa- ja puutarha-alueiden hiilensidonnassa. Biohiili tuo konkreettisen keinon myös kaupungeille ja rakentajille aloittaa pysyvä hiilensidonta viheraluilleen.

Jatkossa biohiili on yksi hiilineutraalin yhteiskunnan perustekniikoista ja siksi nyt myös EU:n hiilipolitiikan sekä kansainvälisen kompensaatiokehityksen keskiössä. Toivottavasti päättäjät myös Suomessa panostavat biohiilituotantoon ja käyttötekniikoihin samalla tavalla, jolla aikoinaan käynnistettiin tuulivoiman alkukehitys.  Tarvitaan riittävä panostus pyrolyysitekniikan käyttöönottoon kaikkialla missä on hiiltoon sopivia raaka-aineita. Pääosa niistä on suurten tuotantolaitosten sivuvirtoja ja arvottomana pidettyä puuta, jota saadaan metsien ensiharvennuksesta, puistoista ja vaikka rakentamisen purkupuusta.  Käynnistysvaiheen jälkeen biohiiliala kehittyy ja vahvistuu markkinalähtöisesti kuten tuulivoima tällä hetkellä.


Tekstin kirjoittaja Kari Tiilikkala on merkittävä biohiilen tutkija sekä biohiilen käytön edelläkävijä ja edistäjä Suomessa. Hänet nimitettiin vuonna 2014 MTT:n kasvinsuojelun professorin virkaan. Tiilikkala on työskennellyt MTT:ssä tutkimus- ja kehityspäällikkönä jo 1990-luvulta lähtien. Hän on Suomen Biohiiliyhdistyksen hallituksen jäsen. Lisäksi Tiilikkala on osallistunut myös kansainvälisiin kehitysyhteistöihin ja hankkeisiin. Hän on jäsen myös EFSA:n Plant Health-paneelissa ja toiminut myös Integroidun kasvinsuojelun eli IPM:n tehtävissä Suomen kehitysyhteistyöhankkeissa.